Sunnuntai 28.9.14

Heippa blogi ja lukijat, jos teitä enää jäljellä on. 

Tää on ensimmäinen kirjoitus sitten toukokuun ja omenankukkien. Haluaisin syvästi olla niin onnellinen kuin silloin siinä paskassakin tilanteessa olin. Olen ajelehtinut omaan elämääni, omaan kotiini, kesäkuun kolmannen päivän jälkeen. Kesän aikana saatoin kunniallisesti rakkaan Äitini metsän siimekseen ikuiseen lepoon. Kesän aikana on niin itkettänyt kuin naurattanutkin. Viime kesä oli ehkä elämäni tapahtumarikkain, ja tuli matkusteltua pitkin Suomea. Ihaninta oli ehkä Turun saaristossa. 

Siirryin rytinällä kesästä syksyyn, abivuoteen lukiossa. Lukujärjestykset menivät uusiksi ja yritin epätoivoisesti löytää tankoilu kipinän takaisin. Nyt tässä kotiuduttuani uuteen asuntoon, kynttilänvalossa istuessa sängylläni, ajattelin avata erikoisen elämäni jatkumon myös Teille täällä. On jo kuitenkin kova ikävä kameran kanssa kikkailuun! Elämän ilot löytyvät pikku hiljaa, iloitkaa elämästä, älkääkä jättäkö mitään huomiselle :) 

Kirsikkalaakso on heräämässä henkiin.