Second poem

Siinä me kaksi, toisiaan tarvitsevat.

 Mihin jäivät sanat , mihin kaikki toivottu.

Enään ei ole varmaa, ei ole varmaa uskoa mihinkään.

Voi vain toivoa.

Jokin on muuttunut, enkä enää tiedä mitä haluan.

 Tiedätkö sinä?

Päivä vaihtuu yöksi,yö päiväksi.

 Ajatukset pysyvät.

Anteeksi olen antanut. Uskonut.

Irti päästäminen on niin vaikeaa, en selviäisi.

Tarvitsen sinua, tarvitsetko minua?

Uskallanko antaa peliin kaikkeni taas.

Otatko sen vastaan?

Takaisin ei ole tulemista.

English version ~

Two of us, two who need each others.

Where we left words,where all what we hope.

It’s not sure anymore, it’s not sure anymore to believe.

You can just hope.

Something have change, and I don’t know anymore what I want.

Do you know, what you want?

Day change to night, night to day.

Thoughts are still here.

I have forgiven. Believe.

Let go is too difficult, I might not survive.

I need you, do you need me?

Dare I give everything again.

Are you gonna take it?

There is not coming back.